He esittävät laulun ja saavat siitä yleensä pienen palkkion. Länsi-Suomessa näihin päiviin asti jatkunut vanha perinne muistuttaa Pohjois- ja Itä-Suomessa pääsiäisenä harrastettavaa virvontaa.
Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Alun perin nuutipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.
Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He puketuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä "saavatko nuuttipukit laulaa?".
(Wikipedia).
Kissahattu lähtenyt jo matkoille, mutta häntä pysyi mukana!
Eilen me siis pakattiin meidän väki autoon, ja hurautettiin suuresti kahteen kohteeseen laulamaan.
Kotona harjoitukset sujuivat suorastaan loistavasti. "lalllallaatruulaalaa"- kaikui kotona, mutta ensimmäisessä kohteess meni noin puolituntia ennenkuin kissaksi pukeutunut neiti A, sai laulun alkamaan. Houkutuksina olivat mm. kindermuna, tikkarit, tontut, lyhdyt, mutta vasta vaahtokarkki neidin mielestä laulamisen arvoinen.
Toisessa kohteessa, ei meinattu saada neitiä ovesta sisään, mutta kun isi kantoi neidin eteiseen saatiin pieni laulunäytekin aikaa..
Ilmeisen komeesti neiti kuitenkin lauloi, koska näin komen saaliin saimme kahdesta paikasta kerättyä. Ensimmäisessä kohteessa toki tarjoiltiin myös vanhemmille pullaa, kahvia, pikkuleipää, munkkia, limua jne.
Meillä kotona puolestaan ehti käydä vain kahdet nuutipukit, karkit riittivät siis loistavasti.
Neiti katseli innoissaan, kun esiintyjät esittivät laulunsa, saimme kuulla "joulupuu on rakennettu", ja "tuiki tuiki tähtönen". Ensimmäisellä ryhmällä oli lieviä hankaluuksia päästä alkuun, mutta hyvin meni laulu loppuun asti kun alkuun vaan päästiin. Jaa olivat he palkkansa ansainneet.
Myös autotallin puolella on tapahtunut. Isäntä on saanut raaputettua ompelukoneen jalkaa ja almaa se osaltaan näyttämään jo mustalta, niinkuin kuuluukin. Hidasta hommaa, ja kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, se ei sovi minulle :D :D
Mutta kyllähän siitä hieno tulee, jahka valmiiksi asti saadaan. Tosin en ole vielä aivan varma mihin tämän hienouden sitten laittaisi. Keittiöön tai olkkariin, tietokone/ ompelupöydäski olen ajatellut. Tosin joku lipasto tai muu mööpeli pitää siirtää pois tieltä, että tämä mahtuu tilalle.
Sängyn pääty edelleen kiinnittämättä seinään, mutta hyvin se on ilmankin pysynyt, ainakin vielä.
Lamput seinään hankkimatta, koska viimeksi saimme sen verran komean väittely erimielisyyden aikaan lamppu asioissa, niin annettaan tomun siitä laskeutua. (ja sitten käyn hiljaa ostamassa ne mitkä aion :D ). Myös verhokangas tulisi vaihtaa, ja saada hyllyt valmiiksi sängynpäätyyn. Mutta kuten edellä kirjoitin on minun ja Mikon toimintatavat hieman erilaiset tässä tapauksessa. Mutta ehkäpä jonain päivänä makkari on taas valmis. Vaikka toisealta haaveilen siitä vanhasta hirsitalosta, josta saisin kotini tehdä, olen aivan varma ettei meistä siihen olisi!! Saas nähdä, kun aitaa täytyisi hieman miettiä kotipihaan, millainen aikataulu ja riitä aikaiseksi saadaan.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti