Mutta kyllähän se päivä kivasti eteni, ja ohjelmaa riitti.
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tekevät viikko siivouksen uskollisesti ennen viikonloppua. Joten heti aamusella päätin, että tänään se taas alkaa. Siivous!
Ensin yhdessä järjesteltiin pienet tavarat pois lattioilta, lelut lelulaatikoihin jne. Sitten yhdessä imurointiin, pyyhittiin pölyt ja tietysti mopattiin. Oli kyllä varsin hauksa tehdä yhdessä tätä hommaa. Lopulta lahjoin neidin istumaan rusinaskin kanssa, että sain tehdä nopean silauksen mopilla ihan yksin. Täytyis vielä lelut järjestellä, ja laittaa osa pois. Mutta se tältä päivältä jäi.
Sitten käytiin kaupassa, Lidl- lempikauppani tarjosi hyviä tuotteita lahjoiksi, joten kävin hakemassa neitosen kanssa sellaisen. Ja kas kummaa se kärryraha.. Miksi se o niin vaikeaa, muistaa ottaa mukaan? Ja miten ärsyttävää on olla kaupassa, missä on matalalla paljon houkuttimia, joihin on kiva säntäillä.. Olen jo pitkään harkinnut tilaavani tämän: kolikkoavaimenperän. Ja se autonavaimeen kiinni, ni olis aina mukana!
Kaupasta suuntasimme suoraan läheiseen leikkipuistoon. Auton ulkolämpötila mittari näytti viel 0. Ja leikkipuisto oli aika autio. Sentään kaksi päiväkotiryhmää oli leikkimässä.
Neidille päätin pukea, velourpuku+fleecehaalari ja vk-puku. Sopiva setti oli, ei ollut hiki eikä varmaan vilukaan. Saimme myös seuraa puistoon, mikäs sen parempaa.
Kyllähän niitä talvivaatteita täytyy jo kohta ruveta kaivelee, jos näin kylmät kelit jatkuu. Meidän lähistöllä ei vaahteroita ole, joten ihanan väriset lehdet kiinnosti neitiä kovasti.
Piipahdimme myös ostoskeskuksessa, syömässä. Samalla tietty täyty hieman käydä vaatekaupoilla.
Kaverin rattaista löyty ihanat koiran kakkapussit, joten niistä tuli tosihieno kaulakoru. Ja sitten oli kiva huudella pitkin kauppaa kakkapussu :D Ja tuo kissalakki jätettiin kummminkin kauppaan, vaikka onhan siinä jotain toosi hauskaa :D ehkä ei ihan se talvipipo mitä etsittiin.
Iltasella muiden töiden jälkeen, suuntasimme vielä naapurikaupunkiin mun isovanhempia katsomaan. Olen ollut varsinainen pappan tyttö, mutta nykyään nään pappaa aivan liian harvoin. Sama ihana miäs se on ku aina ennekin. Ja mummu loihtii vuosi toisensa jälkeen kahvipöydän herkkuja täyteen, vaikkei enää aina muistakaan mitä siihen kakkuu nyt onkaan laittanut.
Oli ilo seurata vierestä, kuinka pieni tyttö otti kontaktia pappaan, ja leikki lattialla kuin kotonaan.
Oli myös kiva kuunnella, kun mummu muisteli omaa nuoruuttaan ja pappan upseerikouluaikaa ja tanssiaisi jne. Oli mukava ilta. Ja herrasmies tietysti saattoi arvovieraan autolle asti.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti