syksy

Niin se on,että ihana kirpeä syksy on tullut jäädäkseen. Tänäänkin kun töihin lähdin oli maa huurussa, ja poskilla tuntui raikas syysilma. Taivaanranta oli kaunista katseltavaa töihin päin ajellessa.


Viikonloppuna oli taas monenmoista menoa. Oli juhlia, yhdessäoloa ja sukulaisten tapaamista.
Näin syksyllä omenoita riittää, joka sormelle ja äitini onkin ollut varsinainen omenaleipuri, lupasi tehdä maailman parasta omenapiirakkaa meille, mutta kuinka sattuikaaan, että ohje oli jäänyt väärään paikkaan. Kukkakedolta vielä kukkia nousi ja kaunis kimppu saatiin kahvipöytää koristamaan.

Metsätöitä on myös hieman ehidtty tekemään. Muuten metsätyöt ovat varsin mukavia, mutta tuo kärryn peruttaminen ei onnistu naiselta eikä toiselta. Vaan se on niin hankalaa. Ensi keväänä aion mennä pellolle ja perutella siellä niin kauna, että kärry menee justiinsa sinne minne yritän.

Miehet tekivät uudet "laarit" kellariin. juuri sopivan kokoiseia ja söpöjä laatikoita pieniin perunatarpeisiin.

Myös kaivoprojekti etenee hitaasti ja varmasti. Alkaa olla lähiseudun kivet kasattu kaivon ympärille. Mielenkiintoista nähdä mitä kaivolle sitten tapahtuu kun se on valmis?? Vai tuleekohan se koskaan valmiiksi.

Oma ikuisuusprojekti, neidin isojentyttöjen sänky on edelleen vaiheessa. Koko ajan hinkkaan siitä maaleja iri edelleen. Aika lupaavalta näyttää näin kuvissa, mutta kyllä vaan jokakolosessa jotain maalia on. En tiedä vielä varmaksi edes sitä millä tämän käsittelen, sitten kun lopulta pääsen siihen asti. Pikkuneiti odottaa itse jo kovasti sänkyä. Mutta minkäs teet, ku äiti on vaan hidas tässä hommassa. mutta hyvä tästä tulee, vaikka nyt kärsivällisyyttä vaaditaan (jota minulla ei tunnetusti oli yhtään tippaan).

Vaikka syksy onkin saapunut, on aurinko silti vielä niin lämmin ja kirkas.

Ja parastahan syksyssä on tietysti se, että se päättyy jouluun.